VELIPOIJAN RÄKSÄ

 

03 syksyllä alettiin varovasti katsella mitäs kivoja romuja sitä sitten löytyisi kyliltä, että saadaan juniorille kärry alle seuraavaksi kesäksi. Juniorikin oli sitten jo hieman kahahtanut näihin Hondan romuihin, joten semmoinen siis. Sikälihän näissä 88-91 välin romuissa ei mitään vikaa ole. Vanhojen paskojen aatelia mielestäni. Kohtuu edistyksellistä, toimivaa ja halpaa tekniikkaa verrattuna esim. sakemanni ikäisiinsä, euroopassa tuohon aikaan elettiin vielä pimeää keskiaikaa. Budjetti oli siinä 2 kiloeuron huikkeet, joten pätkiä vain alkuun katseltiin. No sitten sattui silmään helmikuulla kohtuu hintainen räksä, josta leima pitkänä. Laitehan sitten haettiin pois. Sisusta oli harmittavasti raadeltu, miltei kaikki orkkis muovit ym. puuttuivat. Kojelautaa ja ovia oli aloitettu veivaamaan lasikuidusta, mutta pahasti olivat vaiheessa. Plussaa olivat OMPin kupit, mutta olivat niin järkyn kokoiset, ettei takapenkille pääsystä toivoakaan ja muutenkin kököt. Nuo sitten heivattiin, tarviihan sitä nyt juuri kortinsaaneella olla tilaa baarikuljetuksia varten J Muuten laite oli kohtuullisen oloinen päällepäin.

 

 

Oikeastaan tiesinkin jo että moni kakku päältä kaunis... Koppa kun purettiin kokolailla puhtaaksi alkoi löytyä jos jonkinmoista. Kynnyskotelomuovit olivat yhtä kuin kotelot, alla ei enää peltiä ollutkaan. Vänkärin lokari oli kitistä leivottu läjään ja niin paha, ettei siitä saanut mitään. Takapäässä kaaret kohtuu rupisesti vaihdettu ja kitillä leivottu, samoin kontin ympäristö, sormi meni läpi jokapuolelta. Ovimuovien alla pään mentävät lävet luonnollisesti. Ei siinä sitten hittojakaan, yllätyksenähän nämä ei tulleet.

 

 

Eipä ollut ensimmäinen laho Hontra jota hitsaillaan. Tuntuu näissä nämä paikat olevan aivan samat oli sitten pitkä, pätkä tai räksä. Siinähän sitten levitettiin sähkölinnun kakkaa muutama viikonloppu melko kiivaaseen. Ainoa mitä joutui hankkimaan oli se lokasuoja, oli niin kamala ettei jaksanut edes yrittää. Vanhat kotelot leikattiin käytännössä kokonaan alta pois ja kantilla uudet molemmin puolin. Takapäässä samoin vanhaa pois ja 1,5mm lappua kiinni. Pikku hiljaa se sitten alkoi ollakin kittailu vaiheessa.

 

 

 

Värin osalta todettiin että parempi pysyä siinä omassa R63 punaisessa. Maalaus sitten tehtiin ihan kotosalla luonnollisesti. Kevättä ilmassa oli jo sen verran, että voitiin siirtyä ulos tunkkaisesta tallista tekemään massaukset ym. Huomioi tyylikkäät sponsori peitteet ikkunoissa J

 

 

 

Tekniikka puolella vetarit, laatikko, kytkin todettiin aivan toimiviksi. Konettakaan ei tässä kohtaa täysin läpikäyty. Kansiremppa ja jakopään pälyt ynnä muut perinteiset hilut. Jarrupälyt hiekkapuhallettiin ja kumitettiin uusiksi. Tolpat pelittivät, ja niihin vain uuden karheat vieterit. Näillä eväillä laite sitten leimattiin, ja alkukesää velipoika päästelikin sisusta enempi tai vähempi hieman rempallaan. Muuten laitetta ei tuunailtu merkittävämmin lukuunottamatta pätkän takalipasta tehtyä spoikkaa. Pikkuhiljaa juniori sitten sai kaikki kuitupälyt ja rokkikoneet hommailtua ja ripusteltua vaiheittain. Iljettävin homma oli takapään sisustaminen, kaikki muovit kun puuttuivat. Tässä muutamia kuvia erinäisissä vaiheissa.

 

 

 

 

Noin luokkaa tältä laite sitten näyttää tänäpäivänä. Ensimmäiset kuvat on bongattu Honda-club Finlandin sivulta, jossa tämä samainen laite on jokusen vuoden takaa omistajalla X.

 

 

 

 

Tällä hetkelläkään laite ei enää ole aivan kuvien kuosissa. Juniori on taas sen laittanut vasaran alle ja armoton kylkien ja kattolistojen siloittelu piällänsä. Tuikataan tännekin sitten taas muutama kuvatus kun tuo homma on saatu tehtyä.