WANHAKOPPANEN

Tämä laitos tuli hankittua tuossa joskus 2000 syksyllä. Kaveri huomasi sen makoilemassa lähitalon pihassa, ja otti rekkarilla selville ”kuka ajaa”. Mittareistakin näki että on ehta GT kyseessä. Omistaja sanoi laitteen jääneen ajosta ja leiman puutteessa seisoskelevan. Konepellin vaijeri oli poikki, joten en päässyt konehuoneeseen mulkaisemaan, mutta muuten koppa näytti melko kovapeltiseltä, ja miltei kaikki orkkiskrääsäkin oli tallella lukuunottamatta alkuperäisiä GT-penkkejä (veemäiset löytää). Tehtiin kaupat ja hinailtiin esko himbeen. Toinen takapyörä oli istunut kiinni, mutta kun hinauksessa vauhtia oli lähelle 100 kuului kauhea pamaus. Hihnat irtosivat kengistä ja takafillari alkoi pyöriä, hieno homma J Sain sitten pellin auki ja akun paikalleen, näki onko mitään eloa. No patahan oli sitten yhtä puuta, ja muutama puuttuva vesiroppukin kieli pahoja asioita. Kansi pois ja puupölkyllä mätkittiin mäntiin, ei edelleenkään eloa L Hauskinta oli, että joku oli yrittänyt ilmeisesti myös eskoa käymään, akku kotelossa oli uusia tulppia ja tulpanjohtoja, ei tainnu ihan lähtee J Otin sitten padan pois ja yksi laakerikaulahan sieltä oli leikannut. Oli tosin mennyt niin vauhdilla kii, ettei ollut päässyt lyömään kaulaa soikeaksi. Sen enempiä en tässä kohtaa sitten eskolle tehnytkään. Pesin pohjat ja sumutin öljy Coktaililla Talvi kun painoi päälle, eikä muutenkaan ollut tietoa milloin tähän projektiin palataan vein kilvet pois. Oheiset kuvat ekan kesän ajoilta, huomioi huikea GT-orkkis mittarien määrä, olo on kuin DC-10 kajuutassa.

Seuraavana keväänä jo kuitenkin alkoi eskon käpistely kiinnostaa. Jarruthan luonnollisesti sai laittaa jokanurkasta, ja runkoaisoja vuorata 1,5 millin pellillä. Muuten koppa oli melko hyvä. Takakaaret oli jo aikaisemmin joku vaihtanut. Lodju ja perä tuntuivat olevan noinluokkaa kondiksessa. Koneen siis vain rengastin ja laakeroin, ei mitään motorsporttia tässä kohtaa. Maalipintakin oli todella näivettynyt. Ilmeisimmin esko parkaa oli paikkamaalattu jollain keinohartsi värillä, toinen kylki nimittäin lähti pohjaväriin asti puhtaaksi pelkällä painepesurilla. Kevyttä kittailua ja akryyliväriä pintaan. Vedin ihan perus punaisen pastan RAL3000, kohtuu lähellä sisustaa ja helppo löytää paikkaväriä. Kotokylältä bongasin eräästä romusta jopa kromiset ikkunalistat. Eräältä tutulta ostin 20 markalla RS pellivanteetkin. Hiekkapuhalluksessa sai ihan kivat vielä.

Tilasin sitten orkkis mustat kilvet konttorille odottamaan. Jakkaroiden puutteen vuoksi pulttasin sitten cortinan jakkarat vain härskisti lattiaan kiinni ja leimalle. No tottahan toki siitä alkoi vittuilu, ettei näin saa olla, kipata pitää tai katsastaa 2 paikkaiseksi. Ajattelin sitten että no mikäs siinä, tehdään sitten urheiluauto ja irtosihan se leima. Tämmöisenä sitten päästelin eskolla muutaman kesän.

2003 keväällä alkoi hieman motorsport kiinnosta. Kävin sitten hakemassa yhden kenttiläisen padan, joka oli tiputettu liiterin nurkkaan kuulemma muutaman kaanaan lähdön jäljeltä. Vaadin että saan kurkata korkin alle, ja ihan kohtuulliseltahan siellä männät ja venttiilit näyttivät. Ilmeisimmin tällä kertaa minua ei edes kusetettu, hepoliten mukit olivat nimittäin kuin uudet, mutta laakeri puoli hieman kyseenalainen. Nokka-akselin spekseistä en osaa sanoa muuta kuin härski on!! Mauri-sedän hioma, eli hyvä meininki. Nostoa tosin on niin järkyttävästi, että alta 0,4 välyksillä meinaa jouset jo mennä putkelle J Vauhtipyörä on sorvin kevyt, luonnollisesti. Kansi oli tosiaan jo valmiiksi vingutettu suurinpiirtein loppuun, Enempää ei pysty avartamaan. Vältyin onneksi siltä, kauhea homma tuollaisen valurauta kannen näverrys L Jostain romutorin kiertelyistä oli jäänyt hyllyyn pari 40 solexin tuplaa, ja jonkinmoinen pellisarjakin. Ehdan valetun tupla imusarjankin bongasin, ja jakajaksi fiestalainen bosch. Oma bensapumppukin tuntui riittävän, ihme kyllä. Putki sitten on tehty kahdella simonsin suoralla änkkärillä ja. Hirveä meteli muuten, jossain kohtaa voisi hieman parempia pyttyjä harkita. Voimaa tällä konseptilla irtoaa kentistä ihan mukavasti.

Velipoijan räksä projektista tavallaan yli jääneet OMPin XL jakkarat laitoin sitten ”wannabee” äffäläiseeni J Olivat niin holtittoman kokoiset räksään, ettei hyvä heilunut. Eipä nuo 1-koppaiseenkaan sopineet kuin limittäin, mutta ei meinaa mitään. Kodin elektroniikkaa joutui myös hieman laittamaan, Kaverilta sain aivan loistavan todella vanhan ammattiliiton aikaisen cobran hälyn, ja varaosa civicistäni sain keskulukot. Tälläisenä sillä sitten taas päästelinkin vielä viimekesään asti. Ongelmaksi ovat osoittautuneet konkat ja kärjet joita menee tasaisen tappavaan. Josko tämän kesän aikana saisi vielä jonkun volvon tai vastaavan kärjettömät pälyt jakajaan tungettua, niin eiköhän ala homma toimia.